Mad Hatter's(?) Tea Party

En ehkä ole Hullu Hatuntekijä, mutta hulluna teehen ehkä sit kuitenkin. Esittelyssä tämän edellisen teepostauksen jälkeen elämääni saapuneet uutuudet. Noita vanhojakin on vielä jokunen jäljellä, mutta loppuu lähes päivittäin aina joku laatu :)

“I say let the world go to hell, but I should always have my tea.” - Dostojevski

 Nämä on täällä jo vilahtaneetkin, mun aarteet <3 Kun keväällä kuulin, että näitä oli jälleen tullut yhteen kauppaan myyntiin, kävin hamstraamassa suosikkiteetäni neljä pakettia ja sain vielä ystävältä yhden paketin lahjaksi! Nämä on sellaisia erikoishetkien herkkuteehaudukkeita, joita ei ihan joka päivä vedellä. Yksi mansikkakirsikka ja vaniljavadelma on avattu.

 Tämäkin kävi jo blogissa risteilypostauksen yhteydessä. Todella mieto maku tässä, mutta miellyttävä. Edelleen kaihertaa ne muut Baltic Princessille jääneet maut...

 Tämmöistä FairMaryn earl greytä ostin keväällä, kun kävin kahden opiskelukaverini kanssa meillä lapsuudenkotona kylässä ja arvelin, että äidin teevarastot on vähintäänkin sekalaiset, ellei jopa epämääräiset. Vein mukanani sitten ikiluotettavan earl greyn. Myöhemmin keväällä käydessäni huomasin, että tässä on parasta ennen -päiväys lähellä eikä mulla ole omassa kotona tällä hetkellä muuta earl grey-pussiteetä. Nappasin siis takaisin itselleni.

 Saippuakamojen ostoretkellä poikkesin Tarjoustaloon ja siellä oli taas hyllyt piukassa Victorian-teetä, joka on yksi kolmesta suosikkimerkistäni. 99 sentin hintaan myytävä vadelmatee oli pakko-ostos, sillä mielikuvissa siinteli kuuma kesä ja kylmä juotava - ja sen lisäksi, että tämä on hyvää perinteisenä kuumana juomana, tämä toimii LOISTAVASTI jääteenä! Vadelmajääteetä kuumana kesäpäivänä, mmm! Vieressä näin tuon viinirypäleteen enkä voinut olla ottamatta sitä myös mukaani. VIINIRYPÄLETEE? EIHÄN SEMMOISTA VOI OLLA OLEMASSAKAAN! Huvitusta aiheuttaa joka kerran, kun käännän paketista toisen puolen esiin ja siinä lukee Raisin Té. Rusinatee, ehehehe, miksi se kuulostaa paljon kamalammalta kuin viinirypäletee. En ole vielä maistanut.

 Äiti oli kerran kaupungissa käydessään poikennut Little Britannia Corner Shopiin ja ostanut mulle tuliaisiksi Tetleytä, kun muisti (?), että me juotiin kämppisten kanssa tuota asuntolassa ja taisipa äidin hotellihuoneessakin olla Tetley-pusseja vedenkeittimen vieressä, kun äiti kävi mua moikkaamassa. Nostalgiaa!

 Aiemmat kolme Clipperiäni on juotu pois ja ostarilla tuli fiilis, että pitää poiketa Punnitse&Säästään ja hommata joku uusi Clipperi kaappiin. Ei voi olla ilman, kaiken varalta. Myymälässä oli hiljaista (olin ainoa asiakas) ja mulla oli mahdollisuus saada ihan henkilökohtaista palvelua. Kysyin siis reippaasti myyjältä onko hän Clipperin juoja ja mikä olis hyvää. Juteltiin pitkät pätkät eri Clippereistä, vaihdettiin omia kokemuksia ja sitten tämä lemon verbena alkoi kiinnostaa. Mentiin oikein myyjän kanssa tietsikalle katsomaan mitä verbena on ja mitä se tekee. Ostin paketin ja jäin vielä juttelemaan mm. pakuriteestä, joka on ilmeisesti tällä hetkellä must-juttu. Kun kerroin, että tekisi mieli kokeilla, mutta olen vähän epäileväinen, myyjä sanoi, ettei ehkä kannata ostaa kokeiluun sokkona, kun paketti maksaa 10-20 euroa (!!!) ja en välttämättä tarvitse "terveysvaikutuksilla nosteeseen noussutta" pakuriteetä. Joskus tekis mieli kyllä maistaa, jos tulee tilaisuus.

 Ja loppuun vielä tämä teehen liittymätön asia, joka vilahti yhden kuvan taustalla: en sitten löytänyt mistään Vallilan Merenneito-verhoja, joten ostin kostoksi lautasliinoja. Siittäs saitte!